Ruoantaitajat – Ravintola Naantalin Metsätähti kokki ja yrittäjä Susanna Stolpe

Virheistä viis – hyväksi kokiksi oppii tekemällä!

SUSANNA STOLPE NAANTALIN METSÄTÄHTI – LOUNAS ON PÄIVÄN TÄRKEIN ATERIA

Naantalin Metsätähti -ravintolan yrittäjä-kokki Susanna Stolpe syö salaattia, suosii suomalaista ja pitää lounasta päivän tärkeimpänä ateriana.

Ruoantaitajat -sarjassamme yhteistyökumppanimme kertovat hieman enemmän itsestään ja jakavat parhaat ruokavinkkinsä sinulle. Ensimmäisenä vuorossa Ravintola Metsätähden yrittäjä-kokki Susanna Stolpe, ole hyvä.

Meidän keittiössä parasta ovat erinomaiset, päivittäin vaihtuvat raaka-aineet. Käytämme runsaasti lähellä tuotettuja raaka-aineita. Suomalaiset tuotteet ovat voimavaramme ja itse tekeminen. Ei tarvitse hakea maapallon toiselta laidalta etnisiä ruokia, kun meillä on vieressä varsinaissuomalainen ruokatuotannon kehto.

Pääsen toteuttamaan itseäni joka päivä, kun teen ruokaa monipuolisesti. Teen jatkuvaa tuotekehitystä sesongin raaka-aineiden parissa. Ruoan täytyy näyttää siltä, miltä se maistuu.

Lounas on päivän tärkein ateria. Metsätähden ruokalista vaihtuu viikottain ja se rakentuu lähituottajien sen hetkisen tarjonnan mukaan. Ihmiset tykkäävät, kun voivat kyllästymättä aterioida meillä joka päivä. Viimeiset lounasruoat pakataan take-awayksi ja niitä saa ostaa kello neljään asti iltapäivällä.

Olen aina töissä. Kotiin päästyäni lepään laakereillani. Mieheni vastuulla on kotikeittiö ja apulaisena hänellä on Sorrin IsoMixi ja Metsätähden tähteet eli hävikkipussi.

Pikaruokavbravuurina paljastan, että mieheni paistaa uuninpannulla Metsätähden hävikkipussin sisällön. Siinä on kaikkea perunoista alkaen. Juureksia, pikkuporkkanaa naatteineen, keltaista kesäkurpitsaa, muutama kukkakaalin pala, vuohenjuustokiekko, joskus joku filepihvikin. Se tosin siivutetaan vasta kypsennyksen jälkeen, ettei kuivu. Lautasille Sorrin IsoMixiä ja pannuvihannekset päälle.

Tärkeintä minulle on perheemme päivittäinen yhteinen ateria ruokapöydän ääressä.

Innostuin ruoanlaitosta jo kouluiässä, perusteellisesti yläasteen kotitaloustunneilla. Tehtiin erilaisia juttuja, tykkäsin siitä ja opettaja suositti minulle kokkikoulua. Ammattikoulun opettaja innosti lisää tarjoamalla koulun ohella hyviä työkeikkoja ja tutustuttamalla alan ihmisiin.

Lapsuuden vahvin makumuistoni on mamman mansikkamaito, punaista maitoa ja mansikkaa, ja äitini lätyt.

Intoilen juuri nyt tulevasta Smaku-tapahtumasta 12.-22.8.2020. Se on nyt toista kertaa Naanatalissa. Jokainen ravintola toteuttaa Smakua varten maisteluversion vähintään yhdestä alku-, pää- tai jälkiruoka-annoksesta. Päätimme tehdä Metsätähteen maisteluannokset kaikista kolmesta!

Inspiraatiota ahmin instagramista ja facebookista. Katson ruokalistoja, annoskuvia ja satokausikalenteria. Seuraan alan bloggareita, lehtien julkaisuja ja luen keittokirjoja. Kuvat inspiroivat minua käyttämään raaka-aineita, joita en ole ehkä vähään aikaan käyttänyt. En halua kopioida toisten reseptejä, inspiroitua vain.

Pahin mokani keittiössä tapahtui nuorena, vastavalmistuneena kokkina Kalastajatorpan Meritorppa -ravintolassa. Sain vastuulleni kahdenkymmenen turskakilon suolaamisen. Kalat suolattuani olin tyytyväinen itseeni. Viikonlopun jälkeen vastassa oli harmistunut keittiömestari ja ämpärillinen tönkkösuolattua turskaa. Häpesin. Hävitimme suolaisuutta kaloista liottamalla niitä vedessä ja teimme  valtaisan määrän kalapullia ja murekkeita.

Olen oppinut, että virheitä tekemällä oppii parhaiten tekemään ruokaa. Minusta ei ole tärkeää seurata tarkasti jotain reseptiä, vaan ymmärtää käsittelyssä olevaa raaka-ainetta ja uskoa makuaistia. Hyvä täytyy maistaa.

Inhokkiruokani on verilätyt. Niitä oli pakko syödä ala-asteella. Joskus onnistuin liiskaamaan niitä johonkin paperiin ja piilottamaan jonnekin. Jos jäin kiinni, sain uuden annoksen. Lättyjen kanssa tarjottava valkokastike oli kumimaista ja kylmää. Vieläkin tulee kylmät väreet.

Maailman ruokakulttuureista parasta ovat italialaisen keittiön selkeät maut. Tykkään aasialaisesta ruoasta. Sen syön ravintolassa ja mieluusti aasialaisen valmistamana. En koe osaavani tehdä autenttista Tom Cha Gai-keittoa vaan teen kana-kookoskeittoa tai lohi-kookoskeittoa.

Jos saisin päättää, niin vuorokaudessa olisi 48 tuntia.

Haaveilen oppieni jakamisesta muille. Metsätähden keittiö olisi tuplasti suurempi ja sinne mahtuisi pari innokasta oppijaa.

Ruokaan liittyvä mottoni:
Virheistä viis – hyväksi kokiksi oppii tekemällä!

Kiitos Susanna vinkeistäsi.